Kuntien yhteistoiminta

Suomessa kunnilla on hyvin laaja tehtäväala. Tehtävistä suurin osa on lakisääteisiä. Tehtäviä pitäisi voida toteuttaa eri kunnissa yhdenvertaisesti.

Kuntien tehtäväalan laajuudella ja kuntarakenteen heterogeenisuudella on kiinteä yhteys kuntien yhteistyötarpeisiin. Kaikki kunnat tarvitsevat yhteistyötä vähintäänkin kuntarajat ylittäviä toimintoja järjestettäessä. Niille kunnille, joiden toimintaedellytykset ovat muita heikommat, yhteistoiminta on vieläkin tärkeämpää ja monimuotoisempaa.

Laaja-alaiseen ja merkittävään kuntien väliseen yhteistoimintaan valtiovarainministeriö voi myöntää harkinnanvaraista kuntien yhteistoiminta-avustusta.

Yhteistoimintaa koskevat säädökset

Kuntien yhteistoiminnasta säädetään pääosin kuntalaissa (365/1995), mutta siitä on säännöksiä myös erityislaeissa. Kuntalain 76 §:n mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä, joko perustamalla yhteisiä virkoja, sopimalla tehtävän hoitamisesta toisen kunnan puolesta tai perustamalla yhteisiä toimielimiä ja kuntayhtymiä.

Kuntien yhteistoiminta perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen, mutta erikoissairaanhoidon, kehitysvammaisten erityishuollon ja alueiden kehittämisen hoitamiseksi kuntien on kuuluttava erityislakien perusteella tätä tehtävää hoitavaan kuntayhtymään. Lisäksi lakisääteisenä alueellisena yhteistoimintana on järjestetty pelastustoimen alueiden muodostamisesta annetun lain (1214/2001) ja pelastuslain (468/2003) mukainen alueellinen pelastustoimi ja pääkaupunkiseudun yhteisvaltuuskunnasta annetun lain (1269/1996) mukainen pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta.

Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa (169/2007) säädetään kuntien yhteistoiminnasta. Sen vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa toiminnallisesta kokonaisuudesta muodostuvan yhteistoiminta-alueen. Kunnat voivat sopia, että yhteistoiminta-alueen tehtävät annetaan alueen yhden kunnan hoidettavaksi (ns. isäntäkuntamalli), jolloin tehtävien hoitamista varten perustetaan kuntalain 77 §:ssä tarkoitettu alueen kuntien yhteinen toimielin, tai että yhteistoiminta-alueen tehtävät hoitaa kuntayhtymä. Lain mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Kunnan tai yhteistoiminta-alueen, jolla on ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa, asukasmäärän on oltava vähintään noin 50 000. Laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen turvaamiseksi maa jaetaan erikoissairaanhoitolaissa lueteltuihin kuntayhtymiin. Kunnan tulee kuulua yhteen kuntayhtymään.  Kaksikieliset ja yksikieliset ruotsinkieliset kunnat ovat lisäksi jäseninä kuntayhtymässä, jonka tehtävänä on turvata jäsenkuntiensa ruotsinkielisten palvelujen järjestäminen erikseen sovittavan työnjaon mukaisesti.

Merkittävin kuntalain mukainen yhteistoimintamuoto on edelleen kuntayhtymä. Niitä on yhteensä yli 220, joista merkittävimpinä 19 maakuntien liittoa, 19 sairaanhoitopiiriä, 65 kansanterveystyön kuntayhtymää, 13 erityishuoltopiirien kuntayhtymää ja 60 koulutuskuntayhtymää (tilanne 9/07). Menoista kolme neljäsosaa aiheutuu terveydenhuollon järjestämisestä.

Kunnat harjoittavat muitakin kuin kuntalain mukaisia yhteistoimintamuotoja. Yhteistoimintaa tapahtuu myös yksityisoikeudellisten sopimusten perusteella, kuntien ja mahdollisesti muiden yhteisöjen muodostamien yhdistysten, säätiöiden, osuuskuntien ja osakeyhtiöiden puitteissa sekä ostopalvelu- ja palvelusetelisopimusten muodossa.

Sivu tulostettavassa muodossa