Palkkapolitiikka ja sen kehittäminen

Valtion palkkapolitiikka on suurissa linjoissa yhtenäinen, mutta sen toteuttaminen perustuu myös virastokohtaisiin lähtökohtiin, tarpeisiin ja sovelluksiin. Valtionhallinnon palkkapolitiikkaa on toteutettu keskeisesti ottamalla käyttöön valtion uudet palkkausjärjestelmät (vpj). Palkkausjärjestelmien uudistaminen on ollut valtion henkilöstöpolitiikan ydinkohtia. Vpj:n käyttöönotto linjattiin sekä valtionhallinnon henkilöstöpolitiikan kehittämistä koskevissa valtioneuvoston periaatepäätöksissä että valtion sektorin virka- ja työehtosopimustoiminnassa. Vpj-järjestelmät muodostavat kannustavan, kilpailukykyisen ja oikeudenmukaisen palkinnan perustan.

Palkkapolitiikan ja vpj:n edelleen kehittämisen painopisteitä ovat niveltäminen tuloksellisen johtamisen ja toiminnan välineeksi, palkinnan kokonaisuuden muidenkin keinojen kuin vpj:n käyttäminen, työnantajan palkkapoliittisten kehittämistoimien käyttäminen sopimuspolitiikan ohella, kilpailukyvyn parantaminen osaavan henkilöstön saatavuudesta ja palveluksessa pysyttämiseksi sekä naisten ja miesten palkkatasa-arvo. Valtiotyönantaja on kiinnittänyt erityisesti huomiota ulkoisen kilpailukyvyn parantamiseen keskijohdon ja vaativien asiantuntijatehtävien osalta. Tulospalkkaus ja muut palkintamuodot ovat valtiolla jatkuvan kehittämistyön kohteena.

Vpj:n kehittäminen tapahtuu virastojen toimesta ja merkittävältä osin sopimustoiminnassa. Kysymys on tärkeimmästä virastotason kollektiivisopimisen muodosta valtion sektorilta. Myös valtion keskustason sopimuksilla on keskeinen palkkapolitiikan ja vpj:n kehittämistä suuntaava rooli. Sopimuskaudelle 2010-2012 tehdyssä valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksessa on virastotasolla toteutettavien palkankorotuserien käyttöä suunnattu seuraavasti.

Palkkauksella edistetään valtionhallinnon ja sen toimintayksiköiden tuloksellisuutta, parannetaan kilpailukykyä osaavan henkilöstön saatavuudesta ja palveluksessa pysyttämiseksi sekä parannetaan naisten ja miesten välistä palkkatasa-arvoa. Virastokohtaista erää ei saa osittainkaan toteuttaa yleiskorotuksena tai muuna kaikille tulevana korotuksena. Palkkausjärjestelmän yleinen kannustavuus tulee säilyttää. Tehtäväkohtaisen palkanosan kehittäminen suunnataan tehtävien vaativuuden ja tehtäväkohtaisten palkanosien porrastamiseen kannustavasti ja johdonmukaisesti sekä palkanosan parempaan reagointikykyyn vaativuusmuutoksiin. Henkilökohtaisen palkanosan kehittäminen suunnataan siten, että palkanosa on riittävän suuri sekä kannustaa porrastukseltaan hyvään suoritukseen ja parantamaan suoritusta.

Palkkapolitiikan kehittäminen edellä sanotuin tavoin on asettanut virasto- ja keskustason sopimustoiminnalle ja työnantajaosaamiselle uusia haasteita, joihin on vastattu hyvin. Valtion on työnantajana myös pystyttävä osoittamaan ja toteuttamaan tuottavuuden parantamisen myönteiset mahdollisuudet henkilöstön kannalta ohjaamalla tuottavuuden lisäämisen kautta vapautuvia voimavaroja myös kannustavaan palkkapolitiikkaan. Sekä haasteet että mahdollisuudet ovat ajankohtaisia virastojen jatkuvassa tuloksellisessa työssä että monissa organisaatioiden muutostilanteissa.

Sivu tulostettavassa muodossa