EU-lainsäädäntö

EU:n rahoitusmarkkinoiden yhtenäistyminen perustuu olennaisesti kansallisten rahoitusmarkkinoita koskevien säännösten minimiharmonisointiin sekä yhteiseen valuuttaan, euroon. Harmonisointi on kohdistettu kaikkiin rahoituspalvelumuotoihin. Sääntelyn yhtenäistäminen perustuu keskeisesti periaatteille kotimarkkinavalvonnasta ja yhdestä toimiluvasta EU:ssa. Näiden periaatteiden mukaan esimerkiksi EU:ssa toimiluvan saanut rahoituspalveluja tarjoava luottolaitos tai sijoituspalveluyritys saa vapaasti tarjota palvelujaan muissa jäsenvaltioissa ja yrityksen valvonnasta vastaavat pääosin kotivaltion valvontaviranomaiset.

Rahoitusmarkkinoista ja rahoituspalveluista annetut valtiovarainministeriön valmisteluvastuulle kuuluvat säädökset koskevat luottolaitoksia, arvopaperimarkkinoita sekä rahoitusvalvontaa ja keskuspankkijärjestelmää. Direktiivit ja asetukset koskevat mm. rahoitusalan yritysten sijoittautumisoikeutta ja palveluiden vapaata tarjontaa, vakavaraisuutta, valvontaa ja tilinpäätöksiä, pörssilistalle ottamista ja tiedonantovelvollisuutta sekä sisäpiirikauppoja ja toimilupaedellytyksiä.

EU asetti vuonna 1998 tavoitteeksi yhdenmukaistaa kaikki keskeiset rahoitusjärjestelmän rakenteet vuoteen 2005 mennessä. Yksityiskohtainen aikataulu uudistuksille annettiin komission Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmassa (Financial Services Action Plan). Keskeistä on jo annetun sääntelyn moitteeton täytäntöönpano ja yhdenmukainen soveltaminen. Suunnitelma käsittää 42 toimenpidettä, joiden toteutumista on seurattu ECOFIN-neuvostossa. Suunnitelma on pääosin jo toteutunut .

Komissio julkaisi joulukuussa 2005 ns. valkoisen kirjan, jossa esitetään rahoitusmarkkinalainsäädännön kehittämisen painopisteet vuosille 2005 - 2010. Tällä ajanjaksolla harjoitettavan EU:n rahoitusmarkkinastrategian ensisijaisena tavoitteena on taata jo vahvistettujen säännösten tehokas täytäntöönpano ja yhdenmukainen soveltaminen koko unionin alueella. Rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden edut pyritään hyödyntämään täysimääräisinä. Toimenpiteiden tosiasiallisia vaikutuksia on myös tarkoitus tarkastella kriittisesti. Komission tavoitteena on esittää vain hyvin rajoitettu määrä uusia aloitteita. Niiden valmistelussa se on sitoutunut järjestämään avoimia lausuntokierroksia sekä arvioimaan ennalta valmistelemiensa ehdotusten vaikutuksia. Uusien aloitteiden tulisi perustua todelliseen sääntelytarpeeseen ja tuoda aitoa lisäarvoa kuluttajille ja alan toimijoille. Avoimella valmistelulla pyritään edistämään näiden tavoitteiden saavuttamista.

Sivu tulostettavassa muodossa