EU:n rahoitusmarkkinat

EU:n yhteisten rahoitusmarkkinoiden keskeisinä kulmakivinä ovat yhteinen valuutta euro ja yhdenmukaistettu sääntelykehikko.

Yhteinen sääntelykehikko

EU:n rahoitusmarkkinoiden yhtenäistyminen perustuu olennaisesti kansallisten rahoitusmarkkinoita koskevien säännösten yhdenmukaistamiseen. Tämä perustuu keskeisesti periaatteille kotimaavalvonnasta (pääkonttorin sijainti ratkaisee) ja yhdestä toimiluvasta EU:ssa. Näiden periaatteiden mukaan EU:ssa toimiluvan saanut rahoituspalveluja tarjoava luottolaitos, sijoituspalveluyritys tai sijoitusrahasto saa automaattisesti tarjota palvelujaan muissa jäsenvaltioissa, ja yrityksen valvonnasta vastaavat lähtökohtaisesti sen kotivaltion valvontaviranomaiset. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn harmonisointia varten laadittu toimintaohjelma aloitettiin vuonna 1998 ja saatiin pääosin toteutetuksi vuoden 2005 lopussa.

EU:n rahoitusmarkkinoiden sääntelyjärjestelmä perustuu nykyisin neliportaiselle mallille (ns. Lamfalussy-rakenne). Siinä lakitasoisten direktiivien ja asetusten säätäminen tapahtuu Neuvoston ja EU:n parlamentin yhteispäätösmenettelyllä, alemmanasteisia, 2. tason normeja annetaan ns. komitologiamenettelyllä (kansallisista virkamiesedustajista koostuvat komiteat) ja kolmos- ja nelostason sääntelystä ja säännösten toimeenpanosta vastaavat rahoitusmarkkinavalvojat ja Komissio. Moniportaisen järjestelyn tavoitteena on ollut saavuttaa tarvittavaa joustavuutta nopeasti muuttuvien markkinoiden olosuhteissa.

Yhteinen valuuttakurssijärjestelmä euroalueelle

Euroopan rahoitusmarkkinoiden rakenteet muuttuivat merkittävästi vuoden 1999 alussa, kun yhteisvaluutta euro otettiin viralliseksi valuutaksi. Tällöin euromaiden valuuttakurssit kiinnitettiin peruuttamattomasti toisiinsa. Euro otettiin käyttöön tilivaluuttana ja pankkien välisillä tukkumarkkinoilla. Rahaliiton jäsenmaat siirtyivät samalla yhteiseen rahapolitiikkaan, jonka myötä euroalueella otettiin mm. käyttöön yhteiset ohjauskorot. Euroalueen rahapolitiikasta päättää Euroopan Keskuspankki (European Central Bank) yhdessä euroalueen kansallisten keskuspankkien kanssa. Vuoden 2002 alussa euro korvasi kansalliset setelit ja kolikot Suomessa ja yhdessätoista muussa EU-maassa.

Euroalueen syntyminen loi yhtenäiset ja laajat rahamarkkinat, joilla hinnanmuodostus ja markkinoiden toimivuus ovat paremmat aikaisempiin kansallisiin markkinoihin verrattuna. Merkittävin kansalaisille näkyvä muutos on lyhyiden korkojen yhdenmukaistuminen euroalueella. Pankkien väliset ns. interbank-markkinat ovatkin erittäin tehokkaasti integroituneet EU:ssa yli kansallisvaltioiden rajojen. Erityisesti pienille jäsenmaille, kuten Suomelle, nykyinen tilanne tarjoaa aikaisempaa vakaamman rahoitusympäristön varsinkin valuuttakurssiriskin poistuttua euromaiden väliltä. Toisaalta euroon perustuvien rahoitusvälineiden aikaisempaa parempi vaihdettavuus ja tehokkaampi hinnanmuodostus ovat mahdollistaneet uusien rahoitusvälineiden tarjoamisen markkinoille.

Velkakirjojen muuttuminen euromääräisiksi muodosti Eurooppaan laajat velkakirjamarkkinat. Euroon siirtyminen on parantanut yritysten ja rahoituslaitosten mahdollisuuksia hakea pitkäaikaista velkarahaa suoraan markkinoilta. Yhtenäisten markkinoiden laajentuessa emissiot ovat lisääntyneet ja yhä useammat toimijat ovat pystyneet suppeiden kansallisten markkinoiden sijaan hakemaan rahoitusta aikaisempaa huomattavasti laajemmilta joukkolainamarkkinoilta. Aikaisemmin yritystodistusten likviditeettiä heikensivät mm. niihin väistämättä liittynyt valuuttakurssiriski, joka vähensi ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta. Yritystodistusten likviditeettiä kasvattaa myös se, että suurimpien yritysten yritystodistukset kelpaavat Euroopan Keskuspankin luotto-operaatioissa vakuusmateriaalina. Huolimatta alkaneesta kehityksestä ja kasvaneista markkinoista Euroopan yrityslainamarkkinat eivät ole vielä yhtä integroituneet kuin lyhyen rahan markkinat.

Verrattain kehittyneiden ja yhdentyneiden raha- ja joukkolainamarkkinoiden rinnalla osakemarkkinoiden rakenteiden muuttuminen toteutuu hitaammin osakemarkkinoiden kansallisten rakenteiden erojen vuoksi. Euroopan osakemarkkinat toimivat vielä pääosin suhteellisen hajautetusti kansallisissa pörsseissä, vaikka arvopapereiden pörssi- ja selvitystoiminnan yhtenäistämiseksi on toteutettu ja edelleen suunnitteilla merkittäviä yhteistyö- ja fuusioitumisprojekteja. Suomen osakemarkkinoita ylläpitänyt HEX yhdistyi vuoden 2003 aikana ruotsalaisen OM:n kanssa. OMX jakautuu kahteen divisioonaan, joista OMX Exchanges vastaa arvopaperimarkkinoiden ylläpidosta. Euroopan sisäisen yhdentymiskehityksen rinnalla on vireillä myös globaaleja yhteistyöhankkeita. Varsinkin teknologian kehittyminen vaikuttaa markkinoiden organisoitumiseen ja perinteisten kauppapaikkojen rinnalle on tulossa useita vaihtoehtoisia markkinapaikkoja myös EU:ssa.

EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymis- ja uudistumiskehitys on alkanut rahamarkkinoista ja jatkuu velkakirjamarkkinoilla, mutta osakemarkkinat ovat kehityksessä vielä taipaleen alkupuolella.

Sivu tulostettavassa muodossa