Siirry suoraan sivun tekstisisältöön
Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä

Tarkennettu haku  |  A-Ö-hakemisto  |  Ohje

Etusivu / Rahoitusmarkkinat / Kotimainen lainsäädäntö / Sidottua pitkäaikaissäästämistä koskeva lainsäädäntö

Sidottua pitkäaikaissäästämistä koskeva lainsäädäntö

Sidottua pitkäaikaissäästämistä koskeva lainsäädäntö

Sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain tarkoituksena on luoda sopimus- ja elinkeino-oikeudelliset puitteet eläkevakuutusten kanssa kilpaileville pitkäaikaissäästämistuotteille ja erityisesti mahdollistaa molempien säästämismuotojen tasapuolinen verokohtelu. Laissa sidotusta pitkäaikaissäästämisestä säädetään oikeudesta tarjota laissa tarkoitettuja pitkäaikaissäästämissopimuksia, sopimusten sisällöstä, asiakkaan ja palveluntarjoajan oikeuksista ja velvollisuuksista säästämissopimusta tehtäessä ja sen voimassaoloaikana sekä säästövarojen sijoittamisesta ja niiden oikeudellisesta asemasta. Laissa tarkoitetun pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta ja verokannusteista säädetään erikseen verolaeissa. Laki ei koske vakuutussäästämistä, vaan siitä säädetään edelleen yksinomaan vakuutussopimuslaissa ja vakuutusyhtiölaissa.

Laissa sidotusta pitkäaikaissäästämisestä (1183/2009) säädetään oikeudesta tarjota laissa tarkoitettuja pitkäaikaissäästämissopimuksia, sopimusten sisällöstä, asiakkaan ja palveluntarjoajan oikeuksista ja velvollisuuksista säästämissopimusta tehtäessä ja sen voimassaoloaikana sekä säästövarojen sijoittamisesta ja niiden oikeudellisesta asemasta.

Laissa tarkoitettuja säästämissopimuksia saavat tarjota talletuspankit, sijoituspalveluyritykset ja rahastoyhtiöt sekä niihin rinnastettavat Suomessa toimivat ulkomaiset palveluntarjoajat. Säästövarat on vastaanotettava erillisille talletuspankissa olevalle talletustilille (säästötili) ja ne saadaan sijoittaa pankkitilille, julkisesti noteerattuihin arvopapereihin ja rahasto-osuuksiin. Varat saadaan nostaa vasta säästämissopimuksessa määritellyn, säästäjän elämäntilanteeseen liittyvän nostoperusteen täyttymisen, esimerkiksi eläkeiän saavuttamisen, jälkeen.

Säästäjällä on oikeus siirtää varat toiselle palveluntarjoajalle, joka voi olla myös vakuutusyhtiö. Sitä vastoin säästäjä ei voi säästämissopimuksen voimassaoloaikana irtisanoa varoja takaisin itselleen. Samoja periaatteita sovelletaan vakuutussopimuslakiin tehdyn muutoksen nojalla eläkevakuutuksiin, lukuun ottamatta vakuutussopimusta, jonka ehtojen mukaan suoritetut vakuutusmaksut jäävät vakuutusyhtiön hyväksi, jos vakuutuksenottaja kuolee ennen sopimuksen päättymistä

Sivu tulostettavassa muodossa

Tietoa näistä sivuista

Valtiovarainministeriö PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO puhelin 0295 16001 valtiovarainministerio@vm.fi