Säädösten ja ohjauskeinojen taloudellinen vaikutusarviointi

Sääntelyyn ja säädöksiin liittyy väistämättä taloudellinen näkökulma. Lainsäädäntö määrittelee julkisen talouden resurssit ja suurimman osan menoista ja vaikuttaa yritysten ja kansantalouden kilpailukykyyn ja tuottavuuteen sekä yksilöiden taloudelliseen asemaan ja turvallisuuteen. Laadultaan asianmukainen ja riittävä vaikutusarviointi on myös osa yhteiskuntapolitiikan harjoittamisen sekä valtiontalouden ja toiminnan riskienhallintaa.

Säädösten ja niille vaihtoehtoisten ohjauskeinojen taloudellisten vaikutusten tunnistaminen tukee yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädäntövallan käyttämisen tietopohjaa. Säädösten ja muiden ohjauskeinojen taloudellisten vaikutusten arviointi antaa näin tiedollisia perusteita kansanvallan aidolle toimivuudelle. Taloudellisten vaikutusten arviointi antaa perusteita punnita toimenpiteiden taloudellista järkevyyttä sekä säädöksen tai muun ohjauskeinon avulla saatavien hyötyjen ja siitä aiheutuvien rasitusten välisen suhteen tarkoituksenmukaisuutta.

Taloudellisten vaikutusten arviointi on olennainen osa yhteiskuntapolitiikan ja sen toimenpiteiden strategista suunnittelua sekä säädöshankkeen eri vaiheita. Taloudellisesti merkittävimpien säädösperusteisten järjestelmien ja säädösten toteutuneita taloudellisia ja muita vaikutuksia olisi tarpeen arvioida myös jälkikäteen sekä tehdä tämän arvioinnin perusteella johtopäätöksiä lainsäädännön ja muun ohjauksen kehittämistarpeista. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on valtion tilinpäätöskertomuksesta vuodelta 2004 antamassaan mietinnössä 28/2005 vp. linjannut, että lakimuutosten ja uusien lakien vaikutuksia selvittää tilinpäätöskertomuksessa esimerkiksi 3-5 vuotta lain voimaantulosta.

Säädösehdotusten, säädösten ja niille vaihtoehtoisten ohjauskeinojen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa selvitetään olennaisilta osiltaan vastaukset seuraaviin kysymyksiin ja siinä laajuudessa kuin kysymys on merkityksellinen kunkin säädöksen tai muun ohjausvälineen taloudellisten vaikutusten kannalta:

1. Mikä on säädösehdotuksen yhteiskunnallinen tavoite? Mitkä ovat tavoitteiden saavuttamista koskevat poliittiset reunaehdot?
2. Miten taloudellinen toimintaympäristö ja taloudellinen kehitys on otettu huomioon tavoitetta asetettaessa?
3. Mikä näyttäisi taloudellisesta näkökulmasta olevan tarkoituksenmukaisin keino tavoitteen saavuttamiseksi?
4. Miten säädösehdotuksen kohdetta säädellään muutoin kansallisesti ja kansainvälisesti? Mitä taloudellisia heijastusvaikutuksia muulla sääntelyllä on säädösehdotuksen kannalta?
5. Mitkä ovat säädösehdotuksen pääasialliset tavoitellut vaikutukset ja sivuvaikutukset taloudelliseen käyttäytymiseen, yritystoiminnan edellytyksiin ja kannattavuuteen, tuottavuuteen tai muulla tavoin taloudelliseen hyvinvointiin ja kilpailukykyyn?
6. Mitkä ovat säädöksen hyödyt ja siitä johtuvat tuotot sekä siitä aiheutuvat kustannukset ja menot yksityisille kotitalouksille, yrityksille ja muille yhteisöille sekä valtiontaloudelle, kunnille ja kuntayhtymille sekä sosiaaliturvarahastoille?
7. Miten säädöksen hyödyt ja tuotot sekä säädöksestä aiheutuvat kustannukset kehittyvät lyhyellä (1-4 vuotta), keskipitkällä (4-8 vuotta) ja pitkällä aikavälillä?
8. Ovatko säädöksestä aiheutuvat hyödyt ja tuotot sekä haitat ja kustannukset järkevässä suhteessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä?

Säädösvalmistelukäytännössä on usein arvioitu kustannukset liian alhaisiksi eikä käyttäytymisvaikutuksia ja pidemmän aikavälin vaikutuksia ole aina riittävästi huomioitu. Pidemmän aikavälin vaikutusten ja käyttäytymisvaikutusten arviointi on lisäksi usein vaikeaa, mutta näiltäkin osin olennaisimmat havainnot ja perusoletukset olisi tunnistettava ja esitettävä. Olennaista olisi myös tarkastella säädösehdotusten ja säädösten sekä muiden ohjauskeinojen vaikutuksia julkisen ja yksityisen sektorin tuottavuuteen.

Säädösehdotusten taloudellisten vaikutusten arvioinnin ohjeistuksen perusta on valtioneuvoston päätöksenä 16.6.2004 annetut hallituksen esityksen laatimisohjeet eli HELO-ohjeet (oikeusministeriön julkaisuja 2004:4), jonka luvussa 4.1. käsitellään erityisesti taloudellisten vaikutusten arvioinnin sisältöä ja perusvaatimuksia. Valtioneuvosto on valtiovarainministeriön esittelystä antanut periaatepäätöksenä 11.6.1998 (VM 32/01/98) yleiset ohjeet säädösehdotusten taloudellisten vaikutusten arvioinnista. Taloudellisten vaikutusten arviointia koskeva yleisohje täydentää HELO-ohjeita. Taloudellisesti merkittävät säädösehdotukset on käsiteltävä valmistelevasti valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa siten kuin valtioneuvoston ohjesäännön nojalla annetussa valtioneuvoston määräyksessä (TM 0201) määrätään. Esittelylistasta ja sen liitteistä on käytävä ilmi määräyksessä edellytetyt tiedot ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista.

On tärkeää, että vaikutusarvioinnissa selvitetään riittävästi myös sääntelyn yritysvaikutukset ja sitä kautta dynaamiset vaikutukset elinkeinoelämään sekä kansantalouden tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Jos säädösehdotuksella on vähäistä merkittävämpiä yritysvaikutuksia, ne on aina arvioitava kauppa- ja teollisuusministeriön säädösehdotusten yritysvaikutusten arvioinnista antamien ohjeiden mukaisesti (valtioneuvoston periaatepäätös 14.1.1999, KTM 38/070/98). Yritysvaikutusten arviointia koskevat ohjeet täydentävät HELO-ohjeita ja taloudellisten vaikutusten arvioinnista annettuja ohjeita. Yritysvaikutusten arvioinnissa tukea on saatavissa kauppa- ja teollisuusministeriön SÄVY-hankkeelta.

Tärkeää on, että yhteiskuntapolitiikan strategiseen suunnitteluun ja seurantaan liittyvä taloudellinen arviointi ja säädösehdotusten ja säädösten taloudellisten vaikutusten arviointi integroidaan keskenään johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on, että taloudellinen näkökulma otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kaikessa sääntelyyn liittyvässä päätöksenteossa eri vaiheissaan.

Valtioneuvosto vastaa eduskunnalle antamiensa hallituksen esitysten sekä käyttämiensä muiden ohjauskeinojen taloudellisten vaikutusten riittävästä arvioinnista ja sen tulosten avoimesta ja objektiivisesta esittämisestä. Kukin ministeriö vastaa valmistelemiensa esitysten ja asetusten sekä käyttämiensä muiden ohjauskeinojen vaikutusarvioinnin asianmukaisuudesta ja riittävyydestä. Ministeriöissä vastuu arvioinnin järjestämisestä kuuluu virkamiesjohdossa kansliapäällikölle. Arviointiin ja sen järjestämiseen liittyvät tehtävät jakautuvat ministeriön osastopäälliköille ja yksikön päälliköille, säädöshankkeiden vetäjille sekä säädösehdotusten esittelijöille ja muille valmistelijoille.

Sivu tulostettavassa muodossa