Siirry suoraan sivun tekstisisältöön
Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä

Tarkennettu haku  |  A-Ö-hakemisto  |  Ohje

Etusivu / Tiedotteet, puheet ja uutiskirjeet / Kolumnit / Puhutaanko oikeista asioista kun puhutaan työhyvinvoinnista?

Valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto|18.06.2010 9:00:00

Puhutaanko oikeista asioista kun puhutaan työhyvinvoinnista?

Kirjoitan aika usein sanan työhyvinvointi johonkin tekstiin. Joka kerta kielen tarkistusohjelma kehottaa tarkistamaan kieliasun, tosin ehdottamatta mitään sijalle. Niinpä pidän sanan. Mutta onko itse asia oikea tai merkittävä?

Onko hyvinvointi työssä asia, josta pitää puhua tai olla kiinnostunut? Meillähän on talouden ja tuottavuuden paineet, joissa pitää pärjätä. Minkä vuoksi töissä pitäisi voida hyvin, eikö työpaikka ole työn tekemistä varten?

Useimmille itse työ on tärkein motivaation lähde. Työt ovat erilaisia ja antavat erilaista tyydytystä. Tulokset voivat olla heti näkyviä tai ne näkyvät vasta hyvin pitkän ajan kuluessa ja välillisesti vaikuttavina.  Motivaatiota ja innostusta alentavat usein työyhteisössä koetut ongelmat. Se, miten asiat kokee, on subjektiivista, mutta se juuri onkin meille yksilöinä tärkeintä. Tuntemuksia ja kokemuksia ei voi selittää pois, ne ovat todellisuutta.

Toinen haaste asiantuntijaorganisaatiossa on työn katkeamattomuus. Nykyisin ei ole sellaisia riittejä, joilla työpäivä muuttuu vapaa-ajaksi. Asiantuntijatyössä on monissa organisaatioissa alettu miettiä keinoja, millä joskus katkaistaan jatkuva suorittaminen. Jotain mikä pysäyttää tai rentouttaa. Se voi olla jotain hyvinkin lyhytkestoista työpäivän aikana tai sen päätteeksi. Olen kuullut sanottavan, että Taylor kääntyisi haudassaan, jos näkisi miten tietoteknisin välinein nykyisin tehdään työtä ilman tauotusta. Sitten me puhumme innovatiivisuudesta ja luovuudesta ikään kuin kovan punnerruksen tuloksena syntyvänä. Jos itse olen joskus saanut jonkun uuden ajatuksen, se on tullut sitten kun on lakannut yrittämästä.

Mitä seuraa siitä, että työntekijät voivat pahoin töissä? Mielestäni sillä on varsin laajat ulottuvuudet niin työntekijän kuin työnantajan kannalta. Se vaikuttaa tietysti kielteisesti työntekijöihin itseensä, mutta se vaikuttaa myös heidän työpanoksensa laatuun puhumattakaan luovuudesta ja innovatiivisuudesta työpaikoilla. Se heikentää heidän kykyään onnistua kasvattajina ja olla aidosti läsnä läheistensä kanssa. Työhyvinvoinnilla on näihin myönteinen vaikutus.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat muutaman vuoden ajan ylläpitäneet Tuottavuuden pyöreää pöytää. Se on foorumi, jonka perusajatus on edistää samanaikaisesti sekä tuottavuutta että hyvinvointia työssä niin yksityisillä kuin julkisilla aloilla. Osapuolten yhteistyönä on nimetty 12 tuottavuustyön osa-aluetta, jotka kaikki edistävät myös hyvinvointia työssä (ks. www.tuottavuustyo.fi). Perusasioita ovat töiden organisointi ja esimiestyön laatu. Näissä 12 asiassa edistymällä tuottavuus ja hyvinvointi työssä paranevat. Vuosittain foorumilla annetaan kunniamainintoja organisaatioille, jotka ovat tässä onnistuneet erityisen hyvin.

Viime vuosina on myös johtamisen ja hyvinvoinnin alueella alettu laajemmin kiinnostua aivotutkimuksesta. Jokaisen ihmisen kannattaa pitää aivojen hyvinvoinnista hyvää huolta. Keinot ovat yksinkertaisia, mutta ne tulee helposti laiminlyöneeksi. Aivojen hyvinvointia edistävät riittävä uni, liikunta ja erilainen käsillä tekeminen, hyvä ravinto ja sosiaalinen vuorovaikutus. Sosiaalinen vuorovaikutus on aivan erityisen tärkeää vauvoille ja vanhuksille. Varsinkin noihin ryhmiin kuuluvat tarvitsevat tunnepohjaista vuorovaikutusta, joka välittyy kasvojen kautta.

Vain kulloinkin aktiivista kolumnia voi kommentoida.

 

Kiitos, Teuvo, kirjoituksesta! Sitä työhyvinvointisanaa ja sen sisältöjä minäkin pohdin, välillä kyllästymiseen asti.

Työpaikka on toki tekemistä varten, mutta sen tekemisen sisältö on toivottavasti ihmisiä varten. Samoin talouden ja tuottavuuden paineidenkin taustalta löytynee yhteisön hyvä. Eikö se olisi ihan järjetöntä tuottaa sitä pahoinvoivin ihmisin? Puhumattakaan, miten motivoimattomuus, osattomuus tai osaamattomuus näkyy laadussa, taloudessa ja tuottavuudessa. Tähän suuntaanhan Sinäkin kirjoitat.

Silti törmään omassa työssäni jatkuvasti epäilyihin ja joskus järjettömiltäkin tuntuviin vaatimuksiin laskelmista, millä työnhyvinvointia perustella. Tutkimusta on julkaistu Suomessa ja ulkomailla erittäin runsaasti, mutta jos ei jokaista yksittäistä asiaa pysty pukemaan osin hihastarepäistyiksi euroiksi (mitä monet talouslaskelmat kuitenkin ovat), lurpsahtavat korvat kiinni.

Olen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että on todella arvokasta, että valtion työmarkkinajohtaja puolustaa myös henkilöstön hyvinvoitia.

Lisää tekoja tarvitaan kuitenkin niin konserni- kuin virastotasollakin, jotta työhyvinvointiin keskeisesti vaikuttaviin tekijöihin - johtamiseen, esimiestyöhön, osallisuuteen ja yhteistyöhön sekä osaamisen ja työnhallintaan - vaikutetaan arjen toimenpiteillä kestävästi ennenkaikkea erilaisia rakenteita työntekijöitä ja olosuhteita tukemaan viilaamalla.

Eikä unohtaa voi meistä itse kunkin henkilökohtaisia tekoja ja valintoja oman ja ympäristömme (työ)elämän rikastuttamiseksi.

Onneksi organisaatiot eivät ole abstraktioita an sich vaan kaikki säännöt, rakenteet ja ajatusmallit ovat ihmisten rakentamia ja siten ihmisten viilattavissa, muutetettavissa tai hylättävissä. Tahdostahan hyvä työelämäkin on lopulta kiinni.

liisa virolainen | 19.08.2010 12:49:22

Hei,

Olemme onnekkaita kun työmarkkinajohtaja on noilla linjoilla. Valitettavasti kaikilla valtion työpaikoilla ei välitetä työntekijöiden hyvinvoinnista lainkaan.
Yksittäisen virkamiehen eikä useammankaan, ole helppoa vaikuttaa asioiden tilaan ja seuraukset voivat olla yksilölle kohtuuttoman raskaat.

raija virta | 09.08.2010 22:05:14

Jäin itse pohtimaan näitä samoja teesejä, kun kuuntelin 21.7.Porissa pidetyn Suomi-Areenan keskustelijoiden eli puoleiden puheenjohtajien kommentteja työelämän laadun parantamisesta. Mietin, mitä oikeasti pitää tehdä työelämän laadulle, jotta me kaikki jaksaisimme olla mahdollisimman pitkään motivoituneita ja innostuneita työelämässä näiden kaikkien ristipaineiden alla. Työmarkkinajohtaja Metsäpellon ansiokkaasti esiin nostama pysähtyminen ja suorittamisesta poistuminen silloin tällöin on mielestäni juuri oikeaan osunut muistutus. Olemme tällä hetkellä liikaa kiireeseen sitoutuneita eikä luovaa "laiskuutta" katsota hyvällä. Työyhteisöissä tulisikin avoimemmin ottaa tämä näkökulma esille ja kannustaa yhteisojä tekemään arkipuurtamisen keskelle pieniä, yhteisöllisiä taukoja, pieniä juhlahetkiä, joilla katkaistaan suorittaminen edes puoleksi tunniksi - ei se tuottavuutta mihinkään hävitä , päinvastoin työhyvinvointi tutkitusti lisää tuottavuutta ja lisää myös työniloa!

Lisäksi hyvä esimiestyö tulisi mielestäni rohkeammin sitoa prof. Pekka Himasen lanseeraamaan rikastavan työyhteisön käsitteeseen. Jos saisimme oikenlaisella johtamisella aikaan enemmän rikastavaan vuorovaikutukseen pohjautuvia työyhteisöjä, saisimme aikaan enemmän luovuutta ja huomaamatta jopa enemmän tulosta. Rikastava työyhteisö sallii keskinäisen kilpailun , mutta vain kilvoittelu-mielessä - kannustavaa, rohkaisevaa ja toinen toisiamme tukevaa työskentelyä. Kilvoittelu edellyttää luottamusta itseemme ja luottamusta toisiimme. Tässä hyvällä esimiehellä voisi olla paljon annettavaa.

Itse uskon, että tätä kautta voisimme oikeasti parantaa työelämän laatua ja tehdä siten työhyvinvointi-sanalle sisältöä ja konkretiaa.

Eeva Roos-Kumpulainen | 22.07.2010 9:15:37

Metsäpellon lailla minäkin olen reagoinut siihen, että työhyvinvointi ei näyttäisi olevan salonkikelpoinen sana ja miettinyt, pitäisikö sitä arvioida uudelleen. On varmaan kiistämätön tosiasia, että hyvinvoiva ja motivoitunut henkilö tekee parempaa työstä, kuin huonosti voiva, mutta meidän pitää kuitenkin varoa sitä, ettei työhyvinvoinnin varjolla yritetä puristaa työntekijöistä aina enemmän ja enemmän tulosta nopeammin ja nopeammin.
Aivan erityisesti pidin lauseesta "Jos itse olen joskus saanut jonkun uuden ajatuksen, se on tullut sitten kun on lakannut yrittämästä." Luovuus ja kehittäminen vaativat ajattelemista ja ajatteleminen vaatii aikaa. MItä tapahtuu sivistykselle, jossa ei ole aikaa ajatella? Edelleen kulttuurimme nojaa pitkälti filosofiaan, joka on syntynyt tuhansia vuosia sitten - ei tulostavoitteiden perässä kieli vyön alla juostessa, vaan kaikessa rauhassa varjossa puun alla ja dialogissa muiden kanssa. Miten saisimme tällaisen käytännön jotenkin luonnolliseksi osaksi työn kehittämistä ja hyvinvointimme tueksi?

Monica Lindeman | 05.07.2010 14:22:52

Kolumnissa nostetaan esille oikeita asioita työhyvinvoinnista, kiitos siitä. Työhyvinvointi syntyy - tai jää syntymättä - työssä, työtä tekemällä. Huomiot työhyvinvoinnin vaikutuksista siviilielämän suuntaan olivat myös tärkeitä.

Aina ei voi olla varma puhuvatko johto, henkilöstöhallinto ja työntekijät työhyvinvoinnista puhuessaan samasta asiasta. Töiden organisointia ja esimiestyön laatua on Tuottavuuden pyöreän pöydän keskustelujen lisäksi korostettu Työterveyslaitoksen tutkimuksissa, työsuojeluviranomaisten julkaisuissa, Valtiokonttorin KAIKU-hankkeen teeseissä jne. Kuitenkin monesti vaikuttaa siltä, että työhyvinvointia oletetaan edistettävän parhaiten työpaikan tarjoamilla liikuntamahdollisuuksilla ja muilla henkilöstöetuuksilla.

Yritykset tarjoavat nokkelia ratkaisuja, jotta työnantajat voisivat rakentaa työpäivien sisään liikuntamahdollisuuksia ja seurata työntekijöidensa liikunta-aktiivisutta. Sen sijaan, että liikunta organisoidaan työajalla työkavereiden kanssa tehtäväksi toiminnaksi, olisi tärkeää varmistaa, että ihmisillä on mahdollisuus liikkua riittävästi vapaa-ajallaan itse valitsemassaan seurassa. Tässäkin töiden organisointi ja esimiestyön laatu nousevat avainasemaan: niiden avulla työpäivien pituus säilyy kohtuullisena siten, että ihmisillä on mahdollisuus liikkua tai laiskotella läheistensä kanssa.

Työn tauottomuutta hämmästellessään Taylor saattaisi toisaalta olla varsin tyytyväinen jos hän saisi tietää millaiseen töiden osittamismalliin esimerkiksi valtionhallinnon palvelukeskusajattelu 2010-luvulla perustuu. Palvelukeskukset ovat uusi tapa organisoida työtä. Toivottavasti niiden työhyvinvointivaikutuksia arvioidaan laajasti ja samanaikaisesti tuottavuusvaikutusten kanssa.

Ruut Pylvänäinen | 29.06.2010 18:04:57

 

Kolumnikuva

Näytä kirjoitukset

Näytä kirjoituksen julkaisuajan mukaan

  • 2011
  • 2010
  • 2009
  • Järjestä kommentit

    Järjestä kommentit aikajärjestykseen.

    Kolumni vaihtuu kuukausittain. Kirjoittajina vuorottelevat VM:n osastopäälliköt.

    Tietoa näistä sivuista

    Valtiovarainministeriö PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO puhelin 0295 16001 valtiovarainministerio@vm.fi