Etusivu / Tiedotteet, puheet ja uutiskirjeet / Kolumnit / Tilanne päällä
ylijohtaja Silja Hiironniemi|10.07.2009 0:00:00
Tällä viikolla Suomessa pidetään Kansainvälisen hallintotieteiden instituutin (IIAS) konferenssi , johon noin 250 hallinnon tutkijaa ja kehittäjää on tullut keskustelemaan 52 maasta. Konferenssin yhtenä teemana on ”History and future of nation-building”. Teemaan liittyen seminaarissa pohditaan kansojen kehittymistä valtioiksi. Kansoja kuvataan yhteisöiksi, joiden jäsenet tuntevat yhteenkuuluvuutta yhteisen etnisen alkuperänsä, yhteisen kielen tai kulttuurin tai poliittisten syiden perusteella. Kansat kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja niistä muodostuu valtioita usein sotien, valloitusten tai vallankumousten kautta. Julkinen hallinto yleensä sopeutuu näihin poliittisiin käänteisiin ja organisoituu uudelleen niiden mukaisesti.
Teema liittyy hienosti Suomen hallinnon 200-vuotisjuhlaan, jota vietämme tänä vuonna. Suomessa julkisen hallinnon toiminnalla oli suuri rooli siinä, että meistä kehittyi aikanaan itsenäinen valtio. Suomella ja Ruotsilla oli yksi ja yhteinen hallinto Ruotsin vallan aikana. Nimenomaan hallinto yhdisti ja yhtenäisti valtakuntaa. Kun Suomi 1809 irrotettiin Ruotsista, sitä ei sulautettu uuden emämaan elimelliseksi osaksi eikä sitä alettu hallita samoin kuin muuta Venäjää. Suomea alettiin hallita omalla tavallaan soveltaen ja käyttäen Ruotsin ajalta periytyvää perustuslakia ja hallintokoneistoa. Keskushallinnosta vastaavaksi ylimmäksi hallintovirastoksi perustettiin hallituskonselji.
On kiehtovaa havaita, miten kansallisen kulttuurin herääminen ja nousu ympäri Suomen vahvisti suomalaisuutta, ja hallinnon toiminta ja avaintahojen onnistunut surffailu suurvaltasuhteiden myötä- ja vastatuulissa nostivat meidät Ruotsin maakunnasta ja Venäjän äärikolkasta itsenäiseksi kansakunnaksi ja valtioksi. Tie ei ollut helppo eikä etukäteen selvä. Suomalaisille tuli eteen hävityn sodan jälkeinen murroskausi, tilanne oli päällä, ja se hyödynnettiin.
IIAS-konferenssissa oli myös Suomen tilannetta koskeva paneelikeskustelu, jossa itsekin olin mukana. Keskustelussa käsiteltiin Suomen 90-luvun taantuman ja nykytilanteen eroja ja yhtäläisyyksiä. Onko Suomi nyt paremmin vai huonommin varustautunut, ja mitä pitäisi nyt tehdä hallinnon reformeissa?
Suuri eroavaisuus tietysti on, että nyt taantuma on globaali, mikä tekee vientivetoisen nousun paljon aikaisempaa vaikeammaksi. Kun Suomessa joka tapauksessa halutaan pitää kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, on julkisen hallinnon toimintakyvyllä ja muutosherkkyydellä suuri merkitys. Suurena etuna aikaisempaan on, että 90-luvun laman aikana opimme tekemään rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, ja myös tuottavuuden kehittämisen välttämättömyyteen on totuttu. Uudistusten tekemistä ei missään vaiheessa lopetettu. Päinvastoin, meillä on meneillään hallinnon kehittämisen buumi muun muassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ja aluehallinnon uudistamisen myötä.
Kuitenkin tarvitaan yhä edelleen jotakin uutta, vanhat keinot eivät riitä. Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelma on juuri käynnistynyt. Sen takana on vahvat poliittiset linjaukset, ja se sisältää täydet mahdollisuudet uudenlaiseen palvelutuotantoon. Olisiko nyt se aika, että nousisimme tästä taantumasta julkisen hallinnon osalta tietotekniikan todellisella hyödyntämisellä ja maastouttamisella palveluihin ja toimintamalleihin? Nykyisin vain murto-osa jo tiedossakin olevista mahdollisuuksista on oikeassa työkäytössä. Pystymmekö kehittämään ja myös ottamaan käyttöön niin korkeatasoiset ja tehokkaat palveluprosessit, että niiden hyödyntämisellä turvaisimme tarvitsemamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, ja saisimme vielä toimintamallien ja tuotteiden viennistä lisää hyötyä taloudelle? Tällaisia pohdintoja käytiin läpi paneelissa, jossa kävi myös ilmi, että suomalaista julkista hallintoa ja sen kehittämistä arvostetaan kovasti asiantuntijoiden keskuudessa ympäri maailmaa.
Joka tapauksessa, tilanne on päällä jälleen. Suomi on nykyisessä globaalissa kilpailutilanteessa ainakin yhtä tiukassa paikassa kuin Ruotsin ja Venäjän välissä kaksisataa vuotta sitten. Nyt on taas koottava yhteen se näkemys, taito ja itsetunto, jolla Suomi tällä kertaa menee eteenpäin. Kyllä me pystymme siihen tälläkin kertaa!
Vain kulloinkin aktiivista kolumnia voi kommentoida.
Teksti kuvastaa juuri sitä mentaliteettia, jonka vuoksi julkisen sektorin tietotekniset tehostamishankkeet junnaavat sujuvasti paikallaan vuosista vaikka vuosikymmeniin. Mieluummin pysähdytään reiluksi toviksi herkuttelemaan ruusuisilla haaveilla siitä, mitä kaikkea täysin uutta voitaisiin yrittää keksiä, sen sijaan että käärittäisiin hihat ylös ja ryhdyttäisiin hommiin.
Valtiovarainministeriön toimialalta esimerkkinä suuri osa suomalaisista on saanut esitäytetyn veroilmoituksen, tai alkujaan veroehdotuksen, noin vuodesta 1994 alkaen. Vuosien mittaan ilmoitukseen on tullut valmiiksi täytettynä vähitellen enemmän tietoja, ja kahtena viime vuonna joitakin tietoja on voinut ilmoittaa netinkin kautta.
Esitäytettyjen veroilmoitusten toimitusten aloittamisesta on kuitenkin kulunut jo viisitoista vuotta. Silti esimerkiksi tavallinen, aivan pieni osakesäästäjäkin joutuu edelleen täydentämään veroilmoitusta kuulakärkikynällä ja itse kirjoitetuilla, lomakkeettomilla liitteillä ilmoittaakseen esimerkiksi ulkomaiset osinkotulot ja ulkomaisten rahastojen maksamat tuotot. Näitä tietoja varten ei ole olemassa verottajan omaa lomakepohjaa; vielä vähemmän tietokoneella täytettävää ja tulostetulta paperilta automaattisesti optisesti luettavaa sähköistä lomaketta; puhumattakaan, että nämä yksinkertaiset tekstin- ja numeron pätkät voisi ilmoittaa itsepalveluna netin kautta, saati että verottaja saisi tiedot osakevälittäjien tietojärjestelmistä suoraan ja täysin automaattisesti.
Sen sijaan jokainen ulkomaisia arvopapereita omistama verovelvollinen joutui vielä vuonna 2009 kyhäämään osingoistaan, omistuksistaan ym. tiedoistaan itse jonkinmuotoisen liitteen, kuulakärkikynällä täyttämään summat veroilmoitukseen ja julkisin kustannuksin postittamaan sen käsityönä käsiteltäväksi verottajalle. Siellä palkattu virkamiesarmeija lukee käsin raapustettuja tekstejä; käsityönä erottelee esimerkiksi eri tavoin verotettavat osingot ja rahastojen maksamat tuotot, joita veroilmoituslomakkeessa ei voi ilmoittaa erikseen; ja käsityönä naputtelee päässään, paperilla tai taskulaskimella käsittelemänsä tiedot verottajan tietojärjestelmään. Juuri tätä kauemmas atk:n merkitsemästä *automaattisesta* tietojenkäsittelystä ei pääsisikään.
Näin siis toimitaan sen sijaan, että esimerkiksi *kaikki* veroilmoitukseen täytettävissä olevat tiedot olisi tuotu ilmoitettaviksi netin kautta. Silloin tietojen syöttämisen ja erittelyn olisi kukin verovelvollinen tehnyt itse kotonaan tai vaikka työpäivän päätteeksi työpaikkansa koneella, jos omaa ei ole. Varsinaisen tietojen käsittely- ja laskentatyön olisivat tehneet tietokoneet, eikä mainittua, pelkästään tietoja paperilta tietokoneelle siirtävää ja päässään tai paperilla erottelevaa virkamiesarmeijaa olisi tarvittu ollenkaan.
Tilanne olisi toki ymmärrettävä, jos verotietojen automaattista keruuta tai ilmoittamisen itsepalvelumallia olisi alettu rakentaa vasta vuosi tai pari sitten. Aikaa on kuitenkin kulutettu nyt pyöristyttävät 15 vuotta, ja aikaan on saatu kourallinen numerokenttiä, jotka voi ilmoittaa netissä tai tulevat automaattisesti palkanmaksajilta, pankeilta yms.
Samaan aikaan Valtiovarainministeriössä pohditaan, mitä kaikkea uutta ja jännittävää voisimme keksiä ja miten voisimme parhaiten olla esimerkiksi muille palvelujen tehostamisessa tietotekniikan keinoin.
Miten olisi jos laitettaisiin saman tien reippaasti kuntoon nykyiset, välittömiä ja pysyviä rakenteellisia kustannussäästöjä tuottavat ilmiselvät ja helposti toteutettavat kehityskohteet, joiden ratkaisuun on valmiit mallit jo olemassa. Jos nämä suoraviivaiset ja päivänselvät asiat joskus -- mielellään merkittävästi alle 15 vuodessa -- saadaan valmiiksi, mietitään sitten, mitä kokonaan uusia ideoita voitaisiin muun tekemisen puutteessa yrittää keksiä "tietotekniikan maastouttamiseksi palveluihin ja toimintamalleihin", ja mitä opetettavaa meillä saattaisi sitten olla muille.
Leo Katona | 27.07.2009 19:22:11
"Pystymmekö kehittämään ja myös ottamaan käyttöön niin korkeatasoiset ja tehokkaat palveluprosessit, että niiden hyödyntämisellä turvaisimme tarvitsemamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, ja saisimme vielä toimintamallien ja tuotteiden viennistä lisää hyötyä taloudelle?"
Suomen julkisen sektorin korkeatasoisista ja tehokkaista palveluprosesseista vientituote?
Tekstin perusteella voi päätellä, että hallinnon kehittämisen buumi on ilmeisesti tuottanut uusia ideoita ja kehittyneempiä toimintatapoja, sillä Suomen nykyinen hallintorakenne on yksi maailman kalleimpia väkilukuun suhteutettuna. Tekstistä ei kuitenkaan selviä millaisista vientituotteista on kysymys.
Teksti herättää useita kysymyksiä. Nämä ns vientituotteet ovat siis Suomessa kehitettyjä, Suomessa patentoituja - miten julkista hallintoa voidaan myydä ulkomaille?
Jari Turja | 15.07.2009 6:02:10
Järjestä kommentit aikajärjestykseen.
Kolumni vaihtuu kuukausittain. Kirjoittajina vuorottelevat VM:n osastopäälliköt.
Valtiovarainministeriö PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO puhelin 0295 16001 valtiovarainministerio@vm.fi