Etusivu / Tiedotteet, puheet ja uutiskirjeet / Tiedotteet / Epävirallinen Ecofin Italian Stresassa 12.-13.9.2003
EU:n talous- ja valtiovarainministerit sekä Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat kokoontuvat lauantaina epäviralliseen Ecofin-neuvoston kokoukseen. Suomesta kokoukseen osallistuvat valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala sekä alivaltiosihteeri Martti Hetemäki.
Perjantai-iltana 12.9. pidetään euroryhmän kokous. Euromaiden valtiovarainministerit keskustelevat taloudellisesta tilanteesta ja talouspolitiikasta. Keskustelua käytäneen myös Saksan ja Ranskan budjettitilanteista. Lisäksi asialistalla on Dubain G7- ja IMF -kokousten valmistelu. Ennen epävirallista Ecofin-neuvostoa pidetään lauantaina ministereiden aamiaiskokous, jossa keskustellaan alennetuista arvonlisäverokannoista ja säästöjen verotuksesta.
Epävirallisessa Ecofin-kokouksessa valtiovarainministerit ja keskuspankkien johtajat käyvät keskustelua taloustilanteesta ja talouspolitiikasta. Tuotannon kasvu jäi euroalueella vaatimattomaksi vuoden alkupuoliskolla ja tuotanto on voinut jopa supistua toisella vuosineljänneksellä. Kesän aikana merkkejä paremmasta on näkynyt etenkin Yhdysvaltain ja Japanin talouksissa. Samalla euron kurssi on alentunut toukokuun huippuarvoista. Vaikka heikompi euro ja kasvava kysyntä voivat vahvistaa vientiä, kasvun ennakoidaan tänä vuonna jäävän euroalueella puoleen prosenttiin.
Tässä tilanteessa on tärkeää harjoittaa johdonmukaista ja pitemmällä aikavälillä kestävää talouspolitiikkaa. Tämä korostaa rakenteellisten muutosten merkitystä ja tärkeyttä.
Kokouksessa hyväksytään puheenjohtajamaan puheenvuoro Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa linjaavan Kansainvälisen rahoituskomitean (IMFC) kokoukseen. Suomi on voinut vaikuttaa puheluonnokseen valmistelun aikana ja voi sen hyväksyä. Epävirallisen Ecofin-neuvoston valmistelemaan IMF-aineistoon sisältyy valuuttarahaston toimintaa koskevien yhteisten näkemysten lisäksi yleinen talouskatsaus, joka käsittelee paitsi euroalueen ja EU:n kehitysnäkymiä myös globaalia talouskehitystä ja talouspolitiikkaa.
Kokouksessa on tarkoitus arvioida rahoitusmarkkinoiden vakautta sekä rahoituskriisin hallintaa koskevien suositusten täytäntöönpanoa ja keskustella mahdollisista muista jatkotoimista.
EU:n rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja kriisinhallintaan liittyvien kysymysten käsittely aloitettiin syyskuussa 1999 Suomen aloitteesta Turun epävirallisessa Ecofin-kokouksessa. Tämän jälkeen talous- ja rahoituskomitean perustama ns. Brouwerin työryhmä on laatinut kaksi raporttia, jotka sisältävät suosituksia vakauden ja kriisinhallinnan valmiuden edistämiseksi. Suositusten toteutumista on seurattu vuosittain Ecofin-neuvoston kokouksissa, viimeksi huhtikuussa 2002. Tämän jälkeen asiaa on käsitelty perustetussa rahoituspalvelukomiteassa, jonka käsittelyn pohjalta on laadittu nyt tarkasteltavana oleva raportti.
Yleinen arvio on, että Brouwer-työryhmän suositusten toimeenpanossa on edistytty, mutta lisätoimenpiteet ovat tarpeen useissa kohdissa. Raportissa suositellaan lukuisia lisätoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on luoda rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja kriisinhallintaan tarvittavia yhteisiä toimintamekanismeja.
Esitetyt kehittämistoimet ovat kannatettavia, kun tavoitteena on rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja kriisinhallintaan tarvittavien yhteisten toimintamekanismien luominen. Toimenpiteiden vastuutahot on määri-teltävä nykyistä selkeämmin ja rahoituspalvelukomitealla tulee olla tässä työssä koordinoiva rooli. Tulisi myös selvittää, millaisilla yhteisillä kriteereillä tai vaihtoehtoisesti säädännöllisillä (tai sopimuksellisilla) keinoilla voitaisiin yhdenmukaistaa ja tehostaa rahoitusmarkkinoiden ennakoivan kriisinhallinnan yhteistyöverkoston toimintatapoja.
HIPC-aloitteen mukaan velkaantuneet kehitysmaat, jotka joutuvat poikkeuksellisten ulkoisten taloudellisten häiriöiden kohteeksi, voivat saada lisävelkahelpotusta. Nykyisin noudatetaan käytäntöä, jonka mukaan lisävelkahelpotusten tarvetta laskettaessa otetaan huomioon myönnetyt kahdenväliset ylimääräiset velkahelpotukset. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että ylimääräiseksi myönnetty velkahelpotus ei toteudukaan, koska se vähentää vastaavalla summalla lisävelkahelpotusta.
Suomi on valmis lisävelkahelpotusten laskemistavan muuttamiseen siten, että kahdenvälisiä ylimääräisiä velkahelpotuksia ei otettaisi huomioon lisävelkahelpotusten tarvetta arvioitaessa. Edellytyksenä kuitenkin on, että samanaikaisesti sovitaan tavasta, jolla tasapuolisen taakanjaon periaatetta noudattaen varmistetaan muutoksen rahoitus. Olisi myös tärkeää, että koko HIPC-hankkeen rahoituksessa päästäisiin tasapuoliseen taakanjakoon.
Iso-Britannian tekemän kansainvälisen rahoitusfasiliteettialoitteen ideana on hankkia kehitysavun antajilta pitkän tähtäimen sitoumuksia kehitysavusta. Näitä sitoumuksia käytettäisiin vakuutena, kun lisärahoitusta lainattaisiin edelleen kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Tällä menetelmällä pystyttäisiin kaksinkertaistamaan kehitysavun määrä seuraavaksi 15 vuodeksi. Järjestelyn kustannuksia kuitenkin maksettaisiin seuraavat 30 vuotta, joten käytännössä 15 vuoden aikana käytettäisiin 30 vuoden kehitysapu.
Suurin kansainvälisen rahoitusfasiliteetin perustamiseen liittyvä ongelma on, että järjestely merkitsisi kehitysavun kustannusten siirtymistä tulevien veronmaksajien rasitteeksi. Suomi katsoo, että on terveempää, että kehitysapua myöntävä sukupolvi vastaa myös kustannuksista. Lisäksi ehdotetussa järjestelyssä on se ongelma, että se sitoisi budjettivaroja etukäteen varsin pitkäksi aikaa. Suomi on myös kiinnittänyt huomiota järjestelystä aiheutuviin korkokustannuksiin ja mahdollisiin hallinnollisiin kustannuksiin. Lisäksi on kyseenalaista, onko kehitysmailla kykyä ottaa vastaan näin suurta kehitysavun lisäystä siten, että samanaikaisesti onnistuttaisiin parantamaan avun tehokkuutta.
Ministerien keskustelussa noussevat esille lakiasäätävä neuvosto, euroaluetta koskevan päätöksenteon kehittäminen, lainsäädäntömenettelyn soveltaminen monenkeskistä valvontaa koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin sekä unionin varainhoito. Suomi pitää tärkeänä lainsäädäntötyön avoimuutta neuvostossa. Tämä ei kuitenkaan edellytä erillisen lakiasäätävän neuvoston perustamista.
Suomi kannattaa talouspolitiikan alalla vallitsevien toimivaltasuhteiden säilyttämistä nykyisellään, mutta tukee perustuslailliseen sopimukseen sisältyviä esityksiä talouspolitiikan yhteensovittamisen tiivistämisestä. Suomi katsoo, että talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen toimeenpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja koskettaa näiden kansallisia talouspolitiikkoja.
Suomen lähtökohtana unionin varainhoitoa koskevan järjestelmän suhteen on yhtäältä jäsenvaltioiden ja unionin ja toisaalta unionin toimielinten välisen vallanjaon tasapainon säilyttäminen. Suomi kannattaa vuotuista budjettiprosessia oikeudellisesti sitovan kehysjärjestelmän sisällyttämistä perustuslailliseen sopimukseen. Suomi kannattaa budjettiprosessin yksinkertaistamista.
Lisätietoja: Neuvotteleva virkamies Jussi Huopaniemi, puh. (09) 160 33159
Valtiovarainministeriö PL 28 00023 VALTIONEUVOSTO puhelin 0295 16001 valtiovarainministerio@vm.fi
